22. maaliskuuta 2017

Onnelin ja Annelin leikkihuone


 Ruusukujalla yläkerrassa on Onnelilla ja Annelilla yhteinen leikkihuone.




Viimeinen vilkaisu lintuperspektiivistä. Se onnistuu, kun ei ole kattoa lainkaan, edelleenkään.

20. maaliskuuta 2017

Ruusukujan olohuone

Onnelin ja Annelin Ruusukujaa olen tehnyt jo vuodesta 2013. Tämä on minun nukkekotini nro 4 ja ainoa Lundby. Mittakaava tässä kuitenkin on 1:12. Lisäksi tästä puuttui alunperin katto. Rakentelun aikana tulin siihen johtopäätökseen, etten sitä siihen halua. Yläkerta pysyy valoisana. 


 Talon yläkerran suuri tila jakaantuu olohuoneeseen ja leikkihuoneeseen.




Tästä kuvakulmasta huoneita voi kuvata vain katottomassa Lundbyssä.

7. maaliskuuta 2017

Hiiritalon laudeprojekti



Tiheikön väen kolon saunatilat ovat valmiit. Nyt alkaa lauteiden teko. 

En halunnut sinne perinteisiä lauteita, vaan tyylin mukaiset luonnonläheiset.

 Omalla kesämökillä oli sattumoisin kaadettu suuri  mänty. Sen oksista keksin tehdä lauteisiin rungon.


Kuori lähti näin kevään koittaessa todella helposti. Seuraavana päivänä oksat olivat kuivuneet työstökuntoisiksi.



Tässä suunnitellaan lauteiden kokoa. Isä-hiiri on saanut kaveriksi poikansa Herkon. Tämä on kiinnostunut nikkaroinnista.

Todettu juuri, että tarvitaan pidennystä lauteisiin. Runkopuitakin tarvitaan lisää. 


6. maaliskuuta 2017

Saunaremontti alkaa

Tiheikön väen kolossa alkoi saunaremontti. Väki on ollut tähän asti ilman saunaa. Kaikki alkoi siitä, kun Isä-hiiri teki Äiti-hiirelle kangaspuut. Kutomiselle tehtiin paikka ruokavarastoon. Kun tila oli sen verran suuri, siirsi Isä-hiiri oman verstaansa samaan tilaan. Nyt sauna on rakentumassa entisen verstaan tiloihin. 

Tyhjä tila ennen remonttia.

Paneelipino odottaa tekijää.

Viimeinen paneelilauta menossa paikoilleen.

Nyt on seinät paneloituja kiukaan taus kivetty. Tila on valmis. Nyt Isä-hiiri pääsee lauteiden tekoon.


26. helmikuuta 2017

Pieni epäkohtelias kurkistus


Tiheikön väen työhuoneessa ei ole ketään. Isä-hiiri on jättänyt postimerkkikokoelman työpöydälleen. Haitarikin on sohvalla odottamassa soittajaansa...




On epäkohteliasta kurkkia toisten ikkunoiden takana. Pitänee lopettaa, ennenkuin huomaavat...

15. helmikuuta 2017

Maton kudontaa


Viimeinkin Äiti-hiiri pääsi kutomaan uusilla kangaspuilla. Hän on niin tyytyväinen kun Isä-hiiri sai puut urakoitua valmiiksi. Kotona onkin paljon mattoja uusittavana.

14. helmikuuta 2017

Uudet kangaspuut käyttöön





Vihdoin sai Isä-hiiri kangaspuut valmiiksi Tiheikön väen kellarin uuteen verstaaseen. Niistä tuli vanhan ajan juurikkakangaspuiden malliset. Äiti-hiiri on tyytyväinen.




Äiti ehti luoda ja asentaa heti loimen valmiiksi. Kokeeksi kutoi jo pellavamattoa. Matonkuteitakin on ehditty leikata vanhoista lakanoista. Kierrätys kunniaan hiiritalossakin.





Tekninen toteutus: 
Materiaalina kangaspuissa sytyketikut, kahvitikut ja kaksi pyöreää rimaa tukeiksi. 

Pirta on ohutpiikkinen kampa viritettynä kahvitikkujen väliin. 

Kangaspuiden loimi on pistelty pirtaan ja niisitty oikeaoppisesti, mutta loimi on liimattu kuitenkin tukille, niin ettei loimi liiku.  

Sukkulat on kahvitikkua. 

Kudekerien pohjana on lankaa, päälle kierretty ohutta kangassuikaletta.

15. tammikuuta 2017

Eipä isä arvannut - mutoksia hiiritalossa

Tiheikönväen talossa tuulee muutoksen tuulet. Etenkin kellarikerros kokee suuren muutoksen. Ja kaikki lähti yhdestä isän heikosta hetkestä....



Äiti-hiiri mittailee kellarikerroksessa ja suunnittelee tyytyväisenä muutosta. 


Kaikki tämä lähti yksinkertaisesti siitä että isä lupasi toissaviikolla takkatulen ääressä istuessaan rakentaa vaimolleen kangaspuut!


Kangaspuita tehdessä tuli mietittäväksi minne ne sijoitetaan. Äiti ei halunnut niitä keittiöön eikä olohuoneeseen vaan paikka löytyi kellarikerroksen ruokavarastosta. Puiden teko on vielä pahasti kesken. Tässä menee nyt muutama tovi, isä tuumaa.



Ruokavarasto sai väistyä (oikeastaan suurin osa ruokavarastosta siirtyy lisäsiipeen) vain murto-osa ruokatarpeista jää kellarikomeroon.  Suuri ruoka- ja astiakaappi siirtyy keittiön.


Alakerrassa isällä on oma erillinen verstaansa tämän vanhan ruokavaraston vieressä (kuvan ulkopuolella oikealla). Isä saa aikanaan oman höyläpenkkinsä samaan tilaan ruokakomeron eteen. Nykyinen verstas tyhjennyttyään muutetaan saunaksi ja pesutilaksi. Nekin isän tehtävälistalle.

Eipä isä arvannut, mikä siitä seurasi kun lupasi äidille kangaspuut...



14. tammikuuta 2017

Pitsiä kylppäriin

Tiheikön väen kolon kylpyhuone sai uutta ilmettä uudella pesupöydällä (lue entinen tiskipöytä keittiöstä). 
Koko talo on nyt mylläyksen alla, kalusteet vaihtaavat paikkaa ruokakellarin muutoksista johtuen, siitä tietoa myöhemmin...




Tässä kuva ennen muutoksia.


Myös pesupöytä ja pyyhehylly saivat oman verhoilunsa. Verho on pellavaa ja pitsi on aikoinaan nypläämääni. Pyyhenaulakon pyyhkeet samaa pellavaa ja muotoon tärkätyt. Matto siirtyi työhuoneesta kylpyhuoneeseen. Pesuvadin virkaa hoitaa simpukankuori vielä toistaiseksi. 


4. joulukuuta 2016

Puusohvan muodonmuutos



Tiheikön väen työhuone sai uuden talon värimaailmaan istuvan puusohvan.


Tästä se projekti lähti. Sohva ei ollut enää aikoihin sopinut mihinkään nukkekotiini. Olin hankkinut sen noin viisitoista vuotta sitten.


 Olin kuitenkin säästänyt sitä siksi, jos joskus keksisin, mitä sille voisi tehdä. Tänään sitten koitti se päivä...

Sohva oli alunperin huonon mallinen. Istuinosa oli liian korkealla. Nyt revin patjan pois ja laitoin pehmukkeen koko istuinosan ympäri. Maalasin Biltematikun feikiksi etupaneeliksi uuden patjan alapuolelle. Nyt patja näyttää paksummalta, vaikka siinä on sama pehmuke kuin ennenkin. Kangas vain vaihtui pellavaan.

Maalina käytin silkkiväriä.




 Sitten mallailtiin tyynyjä...


Sohva pääsi Tiheikön väen työhuoneeseen. Keittiöön se oli liian iso.


Työhuoneessa on vasta valmistunut ompelukonepöytäkin. Nyt on tapahtunut  huoneessa melkoinen muodonmuutos, kasvojen kohotus.


Kannatti jemmata!

3. joulukuuta 2016

Ompelukonepöytä


Olen jo pitkän tovin haaveillut vanhasta ompelukonepöydästä, samanlaisesta, joka mummollani oli. Siksi pidänkin tästä minimaailmasta, kun voi täyttää haaveensa näin pienoiskoossa!


Netissä tuli jokunen vuosi vastaan kuva, jonka tallensin tulevaa inspiraatiota odottelemaan. Luonnostelin mallin paperille, jonka päälle aloin taivuttelemaan kartonkisuikaleita ja liimaamaan niitä kerroksittain kolme tai neljä riippuen kartongin paksuudesta.

Haasteen työskentelyyn toi kartonkisuikaleiden ryppyyntyminen ja halkeilu kostuttuaan liimasta, kun niitä jouduttiin taivuttelemaan haluttuun muotoon märkänä. Haastavimmat muodot tehdä olivat sydämmet ja renkaat.

Kokeilin ensin liimatuubin pakkauskartonkia kun se oli jo valmiiksi mustaa. Kostuttuaan siitä irtosi kaksi kerrosta ja väliin tarvittiin lisää liimaa, joka edelleen kostutti työtä ja viivytti kuivumista. Sama vaikeus tuli vastaan kokeillessani kortti-ja piirrustuskartonkia.


Viimein keksin vuosia sitten itsetekemäni uusiopaperin. Siinä ei ollut kerroksia ja taivuttelu sujui mainiosti.


Tässä vielä poljin sekä vauhtipyörä keskiosan kanssa. Pyörän liimasin suoraan runkoon. Polkimen läpi pituussuunnassa keskelle tein piikillä reijät rautalankaa varten. Osat käsittelin vielä paksusti kessolla ja hioin epätasaisuudet pois.


'Rautaosat' maalasin mustalla akryylivärillä ja pöytälevyn ja laatikon ruskealla silkkivärillä.
Polkimen rautalangan taivuttelin ja asettelin vain sopivasti jalkarakenteiden päälle liimatipan kanssa.


 Valmis työ kokonaisuudessaan. Tyytyväinen olen. Aikaa tähän kului reilut parikymmentä tuntia. Välillä oli usko loppua, mutta kun leikkiin lähtee, leikin kärsiköön. Tämä oli oivallinen stressinpurkutyö, unohtui kaikki muu ja lopputulos varmaan muistuttaa minua voitetuista työstressiviikoista. 

Tiheikön väen äiti-hiiri saa tästä oivan pelin. Ja itse se ompelukonehan on tuolla kannen alla piilossa pölyltä.